Johdanto
Elämän dokumentoiminen on kiinnostanut aina. Olen välillä kirjoittanut päiväkirjaa, mutta en ole ennen tehnyt sitä tällä tavalla, näin säännöllisesti. Tämän vuoden alussa aloin kirjoittaa joka ikinen päivä. Teksti on osittain puhekielistä, sellaista, joka tuntuu itselleni luontevimmalta.
Tämä on ollut ihmeellinen vuosi. Maailma muuttui maaliskuussa, ja kaikki on ollut erilaista sen jälkeen. Omassa elämässänikin on tapahtunut paljon. Erosin alkuvuodesta pitkästä parisuhteesta, ja vasta sen myötä tekstiä on alkanut syntyä luontevammin ja enemmän. Päiväkirja ja säveltäminen ovat olleet minulle korvaamattoman tärkeitä tapoja kanavoida tunteitani ja reflektoida kuluneen vuoden tapahtumia. Auringonlaskuja, nauruja, haikeutta ja pysähtyneitä päiviä. Paljon pysähtyneitä päiviä.
Tässä päiväkirjamerkintöjen kokoelmassa pääsee tutustumaan parikymppisen Sannin ajatuksiin erikoisen vuosikymmenen alusta. Osa teksteistä on kerrontaa ja kuvailua, osa syvempää pohdintaa. Loppuvuoden kirjoituksista saa ehkä enemmän irti, mutta suosittelen tutustumaan tähän kokonaisuutena. Kaikki tapahtumat ja tuntemukset ovat tavalla tai toisella yhteydessä toisiinsa.
Tähän kokoelmaan valikoitui sellaisia kirjoituksia, jotka herättivät minussa eniten ajatuksia. Jätin pois paljon ihmissuhteita käsitteleviä tekstejä, jotta jokin yksityisyys pysyisi, mutta jaan myös paljon sellaista, minkä koen hyvin henkilökohtaiseksi. Haavoittuvuus on mielenkiintoista, enkä haluakaan pitää tätä vain pintaraapaisuna. Vaikka sellaisenahan tämä todennäköisesti pysyy.
En edes ole aivan varma, miksi jaan tämän kaiken. Ehkä joku saa tästä lohtua ja ymmärtää, ettei ole yksin. Ehkä innostunut otteeni elämään inspiroi jotakuta. Ehkä joku kaipaa vain lukemista. Voi olla myös, ettei kukaan lue tätä. Mutta sillä ei ole oikeastaan väliä.
Sanni Kelokaski
