02.07. Kävin sateessa uimassa. Vesi oli todella kylmää, mutta oli ihanaa. Sade helisi vedenpinnassa ja ympärillä oli kauniita vaaleanpunaisia kukkia, vesikasveja siis. En meinannut millään malttaa nousta vedestä, vaikka oli kuinka kylmää.
04.07. Äiti laittoi maidon sijaan kahviinsa vahingossa kotikaljaa. Vähän aikaa sitten hän laittoi kahviinsa perunankuoria.
05.07. Haluaisin kauheasti tehdä kaikkea! Tahdon juhlimaan ja riehumaan! Jotenkin levoton olo ja haluan kaikkialle. Olen ehkä menossa Hankoon, jos se onnistuu, mutta uuden Turun reissun peruin. Ei viitsi korona-aikana matkustaa hirveästi, vaikka nyt onkin parempi tilanne. Vähän houkuttaisi käydä Rovaniemelläkin. Johonkin nyt pitäisi jo päästä!
06.07. Ostin yhtäkkiä maanantaille liput Rovaniemelle, olen siellä viikon. Ajattelin, että paras vain lähteä käymään kotona. Välillä mietin, miten pysyn tässä mun sinkoilussa mukana. Tai eipä tässä kukaan pysy mukana, mutta haittaako tuo!
16.07. Oli hassua käydä pitkästä aikaa puusillalla ja sen lähilaavulla. Vietettiin siellä paljon aikaa kevättalvesta. Kahlasin tänään laavun rannassa niin, että farkut kastuivat, ja sain siellä päähäni, että haluan jokeen uimaan. Kemijoen vesi oli jäistä.
Myöhemmin illalla peiton alla ollessani sain päähäni, että haluan yöseikkailulle Ounasvaaran näköalapaikalle. Kivikkoa ja juurakkoa ylös. Tein tulet laavulla, se vähän karkotti hyttysiä. Näkötornilta avautui upea maisema, oli pilvetöntä ja tavallaan aurinko kai laski, vaikkei pimeä tullutkaan.
18.07. Haahuilin krapulaisena joenrannassa, seikkailin Arktikumissa, kahlasin ja fiilistelin tätä ihanaa luontoa. Pyöräilin paljain jaloin Jätkänkynttilän siltaa pitkin kotiin.
20.07. Viimeinen päivä Kivikodissa ja Rovaniemellä nyt toistaiseksi, huomenna Tampereelle. Juon kahvia ja kuuntelen Mikko Kuustosen c-kasettia. Lähden kohta Emman kanssa pyöräilemään, lupasin hakea vanhemmille poronlihaa teollisuuskylästä ja käydään ehkä vielä jossain luonnossa, haluaisin jokeen uimaan. En ainakaan näillä näkymin ehdi järjestellä taidelipastoa, mutta tein ison filmikuvaprojektin.
26.07. Mentiin aivan lennosta vanhempieni maaseutunaapureille viettämään iltaa. Saunottiin ja sain päähäni, että tarvitsen sipsini Sahalasta, kun ne jäi sinne. Mut pistettiin ajamaan mönkijällä, enkä ole ikinä ajanut mopoa, mönkkäriä, autoa tai mitään. Piti peruuttaa, kääntää ja mutkitella ympäri pihaa ja ajella pimeää metsätietä. Tanssittiin, riehuttiin, laulettiin porukalla Stingiä ja Policea. Mentiin kotiin puoli neljältä mönkijällä ja pitkin maantietä, joka kulki peltojen ja metsien halki.
29.07. Oon niin hämilläni, oon Kaffilassa. En ole pääsyt tänne koronan takia ikuisuuteen, oli niin ikävä. Otin pienen tummapaahtoisen kahvin niin kuin aina. Ja croissantin. Kaffilan Hannele tuli kehumaan mun taidetta ja höpöttelemään, kun laitan tässä piirustuksia ja maalauksia taidekirjaan.
31.07. Heinäkuu on ollut hassu. Sateinen, vähemmän kesäinen kuin kesäkuu. Paljon on tapahtunut ja välillä oon muistanut levätäkkin. Tampere on koti, mutta on koti-ikävä, sillä koti on Lapissa. Ja täällä. En tiedä.
Nyt alkaa elokuu, josta pelotellaan. Toinen aalto, tuntematonta ja epävarmaa. Ja haluan sen yliopistoelämän takaisin, sen joka sai mut itkemään onnesta.
01.08. Vintagemessut Tallipihalla, kahvila, Finlaysonilla pyörimistä. Kitaralaukku baarin narikassa ja Hämeenpuisto viideltä aamulla. Tyyni järvenpinta ja maailman kaunein auringonnousu, sen ihailua ja uimista puoli seitsemältä aamulla.
14.08. Heräsin turvonneena ja todella väsyneenä, ihan sattuu. Tulin Rovaniemelle muutama päivä sitten.
15.08. Lämmitys rikki, uuni ja hella hajosivat, kaikki kaatuu. Yhtäkkiä vuokranantaja ehdotti sopimuksen purkua, ja ensin säikähdin, että ei, mutta sitten yhdistin kaikki iho-oireet, väsymyksen, hengitysvaikeudet ja muut tähän asuntoon. Sisäilmaongelma siis. No, nyt etsin asuntoa. Taas.
16.08. Kävin asuntonäytössä, samassa kunnossa kuin tämä nykyinen. Ihana Susanna teki risottoa, juotiin tilkka viiniä ja pidettiin tuutorikokousta 23:30 asti. Kotiin tultuani hain varastosta pahvilaatikoita ja aloin pakata, kun ahdistaa.
17.08. Niin kaaosta elämä. Yliopistolla oli tuutorikokous, taukohuoneessa oli omituista ja yliopistolla muutenkin. Kuin palaisi lapsuuden kotiin, jossa kaikki on ennallaan, vaikkei mikään ole ennallaan. Meille luennoitiin turvaväleistä, kasvomaskeista, käsideseistä. Paljon vastuuta, kaikki on outoa. Illalla tavattiin meidän fukseja Coffee housessa, nyt laitan kamat kasaan ja lähden homepakoon yöksi, että selviän huomenna alkavasta tuutoroinnista.
19.08. Maskeja, striimejä, kysymyksiä, käsidesiä, kahvia, suklaata, kalenterimerkintöjä, sinkoilua, väsymystä, epätietoisuutta, weboodi-koulutusta, asunnon etsintää, allergialääkkeitä, kaupunkikierrosrasteja ja puistoviiniä. Elämä on niin sekavaa, etten jaksa oikein kirjoittaa.
21.08. Olen nukkunut joka yö kahta, kolmea, neljää tuntia. Huomisella fuksipiknikillä sataa, joten kutsuin tänään ihmisiä Valdemarin rantaan. Opiskelijatapahtumista ollaan nyt todella tarkkoja, mutta tällaista saa vielä järjestää, ainakin täällä kaukana Lapissa. Sannin fuksipiknikistä alkoi sana levitä, ja ihmisillä oli hauskaa. Aurinko paistoi, kahlattiin joessa ja seikkailtiin.
22.08. Oli aamuyö, satoi kaatamalla. Lähdin siinä juhlimisten hiivuttua hakemaan pyörääni keskustasta. Mun ihanaa punaista pyörää, jonka kukkakori on piristänyt mua kaiken kamalan keskellä. Pyörä oli varastettu, mun kaunis punainen pyörä. Kävelin kotiin, kylmissäni, aamuyöstä, pitsalaatikko pään päällä sateensuojana, pitkin vanhaa rautatiensiltaa, tuulessa ja myrskyssä. Mutta oli kiva ilta, en jaksa enää harmistua.
25.08. Siinä junaradan kupeessa, kukkasten ympäröimänä, yön pimetessä kaikki tuntui vain niin täydelliseltä ja taianomaiselta. Aika vaan kului, ajantaju katosi.
28.08. Itkettää, kun haluaisin vain kodin. En ole kohta kolmeen viikkoon ollut yksin. Olen aina menossa, aamusta yöhön. Haluaisin vain levätä, mutta kotona ei voi olla. Iho turpoaa, en saa henkeä. Laulaminen ja kitaran soittaminen ovat yleensä auttaneet pahaan oloon, mutta ääneni on niin lähtenyt, etten pysty kunnolla edes puhumaan. Olen väsynyt ja uupunut. Ja kauheat paineet olla aina se iloinen ja aurinkoinen viihdyttäjä, jollainen olen täällä ollut. Ja jollainen yleensä olen. Onko jollainen edes sana? Tuskin.
29.08. Puhuin pitkästä aikaa äidin kanssa puhelimessa. En ole ehtinyt aikoihin, kun en koskaan pysähdy. Tuutorielämä on yhtä sinkoilua, eikä ole kotia tai lepopaikkaa. Mutta niin, itkuhan siinä tuli. On monta päivää jo itkettänyt vähän väliä, mutta olen kerännyt itseni.
Huomenna asuntonäyttö. Käytiin Ilarin kanssa tutkimassa mahdollisesti tulevan kodin ympäristöä. Takapiha oli aivan paratiisi. Keinuja, kasveja, puita, lampi, laituri ja pieniä pupuja. Ihan unelma.
30.08. Sain kodin! Muuttoon viisi viikkoa, vielä pitää selviytyä. Mutta ihanaa, tänään elämä hymyili hieman.
31.08. Käsittämättömän kaunis maanantai. Kirkonjyrhämän laavulla syksyisen kirpsakka sää, aurinko paistoi ja vähitellen on alkanut näkyä ruska. Auringon laskiessa kaikki hiipui pastellisävyihin, yön pimetessä moni hipsi kotiin. Joki oli tyyni, rautatiensilta heijastui sen pintaan. Horisontista, puiden takaa nousi valtava tulen värinen kuu. Se kohosi taivaanrannasta aivan silmissä, en ole koskaan nähnyt vastaavaa. Oli ihanaa ja hassua ja ihmeellistä. Palasin joenvarrelta notskille ja laulettiin porukalla nuotion lämmössä. Bongailtiin tähtikuvioita ja nähtiin vielä himmeät revontuletkin.
01.09. Sain Susannalta pyörän lainaan, niin pääsin joenrantaan soittamaan kitaraa. Oli ihanaa vain olla hetken aikaa. En ole ehtinyt pysähtymään tuolla tavoin viikkoihin, ja vaikka olin siinä vain hetken ja ääni on niin lähtenyt, etten pysty laulamaan, oli ihmeellistä olla rauhassa ja yksin. Yöllä lähdettiin porukalla Arktikumiin revontulikävelylle. Nähtiin revontulia ja vielä voimakas tähdenlentokin!
04.09. Illan pimetessä Kirkkolammen puisessa huvimajassa, sade ropisi tai enemmänkin suhisi ja oli niin kaunista. Soitin kitaraa, höpötettiin, istuttiin siellä sateensuojassa ja yhtäkkiä kello oli puoli yksi yöllä.
11.09. Extempore-seikkailu Koivusaaren luontopolulle. Ostimme punaviiniä ja pyöräilimme auringon laskiessa. Ilta pimeni, löysimme lintutornin laiturille ja nikkaroimme viinipullo auki. Ihailimme tähtiä ja horisontista nousi suuri oranssi puolikuu. Laiturilla makoillessamme alkoi ilmestyä revontulia. Johonkin yöhön asti me siellä oleiltiin ja naureskeltiin, kuinka kaikki luonnonvoimat aina yhdistyvät meidän treffejä varten.
12.09. Olin ensimmäistä kertaa päiväsaikaan kotona kuukauteen. Joskus olen käväissyt hakemassa tavaroita päivällä, mutta yleensä tulen kotiin aikaisintaan 22-23 aikaan, monesti paljon myöhemmin. Haluaisin hirveästi viettää aikaa kotona itsekseni, muttei täällä ole hyvä olla.
Illanvietossa meinasi tulla itku, kun mietin kuinka kaipaan sitä, kun on koti. Alan olla niin väsynyt. Mulla on ikävä kitaransoittelua kotona, aamukahveja Marimekon mukeista, taiteilua ja haahuilua, ruoanlaittamista. Kotia. Kesän olin porukoiden nurkissa ja nukuin milloin kenenkin sängyssä tai sohvalla. Tavarat oli matkalaukussa, eikä mulle ollut tavallaan paikkaa. Koska mun koti on Rovaniemellä. Odotin niin paljon sitä, että pääsen mun ihan omaan kotiin.
13.09. Kotiseutumuseon sadonkorjuumarkkinat oli parasta pitkään aikaan. Tuli niin hyvä olo. Oli aurinkoista ja syksyistä. Joenrannalla kojuja, puutaloja, auringonkukkia, livemusiikkia. Teki hyvää kaaoksessa olevalle mielelle.
16.09. Huomenta, onpa ihanaa olla täällä Susannalla. Asun nyt Susannan kämpässä viikon, kun hän on Tampereella. Olen niin kiitollinen, että mulla on tuommoinen ystävä. Ulkona sataa paljon, juon teetä, ja kohta pitää lähteä pyöräilemään.
Mun ääni on ollut kadoksissa yli kuukauden ja vähän huolestuttaa. Pakko levätä. Illalla on opiskelijatapahtuma Kemijoen helmellä, eli joelle olisi tarkoitus lähteä kellumaan. Oulusta alaspäin koko Suomessa on luvattu hirmumyrsky, joten toivottavasti pääsemme seilailemaan. Väsy, mutta toiveikas olo ja täällä Susannalla on kotoisaa ja lämmin. Mun kaikki vaatteet haisee homekämpän takia tunkkaiselta ja kamalalta. Stressaa kaikki. Mutta kyllä tämä tästä.
18.09. Taidan olla kipeä. Viikonloppuna olisi tapahtumia, joissa mulla olisi merkittävä rooli, mutta niin, se siitä. Aamulla vain itketti, kun olin niin pettynyt ja tuntuu, että tuotan kaikille pettymyksen.
19.09. Juon inkivääriä ja hunajaa, aurinko paistaa ikkunasta. Tuntuu oudolta, kun en ole muiden mukana menossa, mutta oikeastaan tämä on juuri oikein. Olen viimeiset viisi viikkoa mennä viilettänyt taukoamatta, aamusta yöhön joka päivä. Nyt mun kroppa käski pysähtyä, ja tiedän, etten olisi pysähtynyt ilman tätä.
22.09. Olen vain tunnelmoinut ja taiteillut sen, mitä voimat antaa myöden. Vähän olen maalaillut, lueskellut päiväkirjojani, kirjoitellut lyriikoita. Olen kuunnellut Ed Sheeranin vanhaa levyä Susannan keittiössä kynttilänvalossa ja ollut vain.
24.09. Ihan ihmeellinen päivä taas takana. Oli niin iso pudotus palata tänne omaan asuntoon yhdeksän päivän jälkeen. Susannan kämpässä oli niin hyvä olla, kotoisa ja rauhallinen olo. Olin unohtanut, miltä tuntuu, kun on paikka jossa olla.
Nyt kun tulin illalla kotiin, aloin vain itkeä. Täällä on ihan kamalaa. Olen sivuuttanut tunteita ja tuntemuksia koko syksyn, kun ei ole ollut aikaa ja paikkaa olla, ajatella ja tuntea. Mutta selvästi tämä reilu viikko muualla teki paljon ja yhtäkkiä tuleekin kaikki tunteet pintaan.
Soitin äidille. En ollut edes purkanut kuluneen viikon tavaroita ja pakkasin homeisia vaatteita muuttoa varten. Sitten jotenkin päädyimme siihen, että lähden aamulla Tampereelle. En tiedä, kauanko olen etelässä ja pitää sopia yliopistonkin suhteen asioita. Varmaan melkein muuttoon asti, kun ei täällä voi olla. Venlakin tulee Tampereelle hetkeksi.
Nyt olisi pakko nukkua, mutta yskittää ja homeilma tuntuu keuhkoissa. Pelkään, että homeilman takia oireet palaavat, enkä saa matkustaa aamulla. Koronan vuoksi kaikki on niin tarkkaa. Mutta en tännekkään voi jäädä.
25.09. Venla haki mut autolla iltaseikkailulle, mentiin Pispalaan Kurpitsatalolle ja rantaan. Meinasin haljeta onnesta, kun pääsin Pispalaan. Hyppelin kurpitsamailla, haistelin kasvien ja pispalalaisen luonnon tuoksua ja keikuin Kurpitsan puukeinussa.
26.09. Kierreltiin Venlan kanssa Pispalassa. Olen onnellisimmillani juuri siellä. Tai vähän kaikkialla, mutta siellä kaikista eniten. Ihailtiin ruskaa, kahlasin A-killan rannassa. Täällä Tampereella on jostain syystä 20 astetta lämmintä ja mieletön auringonvalo. Näytin Pispankadulla synnyinkotini ja mun ensimmäisen oman kodin. Jälkimmäisen asunnon keltainen ovi on mun tekeillään olevissa lyriikoissa. Sekin oli aivan ihana koti, unelmien sijainnilla, mutta niin. Homekämppähän sekin oli ja aivan omanlaisensa rumba.
Jotain musiikkia syntyy taas. Pitäisi tehdä tuhat ja yksi asiaa, mutta jotenkin musiikki tuntuu nyt kaikista olennaisimmalta.