01.04. Alan olla aivan ulapalla siitä, mikä päivä on. Elämänhallinta ja päivärytmi ovat täysin tuntemattomia käsitteitä tätä nykyä. Sain Ounasvaaralla ulkoillessani inspiraation Kipinöitä-biisiin. Kaupungin halki pyöräillessäni tuntui kuin olisi ikuinen sunnuntai…
10.04. Lähdin taas Jennin kanssa laavulle. Upea aurinkoinen keli, keväistä mutta lumista. Onneksi on Jenni ja retkeily.
20.04. Reagoin asioihin välillä todella vahvasti, ja voi ulospäin vaikuttaa hämmentävältä, mutta elän vaan niin tunteella. Jos jokin asia valtaa mun mielen, annan sen tehdä niin ja annan itseni tuntea juuri niin vahvasti kuin tunnen. Pitää hyväksyä ja kohdata kaikki tuntemukset, niin niistä selviää paremmin.
01.05. Aloin eilisiltana tekemään biisiä ja se jäi alkutekijöihin, mutta kahdelta yöllä äänitin jotain muistiinpanoja puhelimeen. Rakennan sitä tekemääni mielenmaisemamelodisointiin.
Jatkoin tänään illalla säveltämistä ja kertosäkeen lyriikoissa oli haastetta. Pitkään luki vain ”hengitä”, mutta puolilta öin palaset loksahtivat ja alkoi syntyä ties mitä metaforia. Laitoin kavereille viestiä, että onko kukaan hereillä ja lähetin heille demon. Jenni, Soso ja Emma olivat hereillä ja kuuntelivat.
02.05. Olin yöllä niin uninen ja kuplassa, etten ollut tajunnut biisin olevan valmis. Koko aamun väsäsin hiotumpaa demoa puhelimella ja nappikuulokkeiden mikrofonilla. Sain äänitteen valmiiksi juuri ennen kuin Emi tuli leikkaamaan mun hiukset. Eilen satoi vielä lunta, tänään ensimmäinen vesisadepäivä. Keli kuunteli mun sävellyksen lyriikoita ja tunnelmaa. Soson sanoin: ”Tuli hattara mieleen. Sadepilviä, pieni ripaus syksyä. Ja toivoa.”
10.05. Avasin sälekaihtimet: lunta. Ei, nyt on toukokuun kymmenes. Ei. Päätin yhtäkkiä, että lähden Tampereelle. Oli tarkoitus olla täällä vielä pitkään, mutta sain päähänpiston, toimin ja ostin junaliput ylihuomiselle.
Pyöräilin loskassa viemään mun avokaadoa Emilialle hoitoon ja lainasin matkalaukkua, kun omani on edellisellä kämpällä. Äitienpäiväyllärinä ilmoitin äidille, että hei nähdään pian! Niin, ja saankin kyydin Tampereelle, joten myyn juuri ostamani junalipun.
14.05. Istun Tampereella, rannassa laiturilla, tulin tänne soittamaan kitaraa. On aika viileä. Nyt paistaa aurinko, hetki sitten satoi lunta ja vähän aiemmin vettä, tässä kun istuskelin.
17.05. Sunnuntai, toukokuun. Pysähtynyt kai, ei pääse unohtuun.
22.05. Ensimmäinen kesäpäivältä tuntuva päivä. Kävin Keskustorilla katusoittelemassa, olin ensimmäistä kertaa ikinä. Soitin pari tuntia, suurimman osan ajasta omia biisejä ja se jos jokin oli huimaa.
Tuntui niin ihanalta ja luontevalta soittaa omaa musiikkia. Aiemmin mun musiikkia on kuullut vain lähipiiri. Soitin kappaleet Lokakuu, Kotiin, Kipinöitä ja Hengitä. Oli mukavaa, mutta myös hermostuttavaa, kun en ollut oikein suunnitellut, mitä esitän. Menin vain.
Oli ihanaa piristää ihmisiä vallitsevan tilanteen keskellä. Eräs mies sanoi onnellisesti hymyillen: ”Pisteet sitkeydestä. Ja nyt todella tarvitaan livemusiikkia, näinä aikoina.” Yksi nainen istui auringossa ties miten kauan ja kuunteli soittoani silmät kiinni.
24.05. Leevi laittoi illalla viestiä, että ”hei, tuunkin kotiin yöks niin pidetään sipsinight” ja sepäs vasta ilahdutti. Lähdettiin yhdeltä yöllä Niemen uimarannan laiturille ja kuunneltiin musiikkia. Leevi on ihan paras veli.
26.05. Vilma kutsui mut katolleen viinille. Ei olla ennen tavattu, mutta oli aurinkoinen ja hysteerinen päivä ja kattoviinittely oli täydellistä juuri tähän väliin.
28.05. Koronarajoituksia on alettu pikkuhiljaa purkaa. Kouluja on jostain syystä avattu ja kirppiksiä onneksemme myös. Mutta tulee kai vielä joku uusi entistä pahempi aalto.
30.05. Niin hauska päivä! Niin niin hauska! Kävin taas katusoittelemassa, enkä edes tajunnut, että tänään on päättäripäivä. Oli paljon porukkaa ja lakkipäisiä liikenteessä, ihana kesäpäivä.
Ja ai että, mun musiikista tykättiin niin paljon. Musiikin tahtiin taputettiin ja tanssittiin ja joku alkoi laulaa Kotiin-kertosäkeessä mukana. Eräs keski-ikäinen muusikkomies sanoi, että ”hitto kun on rohkea mimmi” ja kysyi ikää. Vastasin, että 20, johon oli, että ”huhhuh wau!” Ja niin moni kehui ja hymyili. Yksi mummeli käveli ohi, nyökytti päätään aivan fiiliksissä ja näytti peukkua. Hän näytti jotenkin niin onnelliselta ja kiitolliselta siitä, että olin siellä soittamassa ja laulamassa. Oli aivan ihania kohtaamisia ihmisten kanssa. Niin moni jäi kuuntelemaan useamman biisin ja iloitsi mun musiikista.
31.05. Oon ollut pitkään jumissa Kuka se on -biisin kanssa, mutta nyt menin Ryydynpohjan rannalle säveltämään ja kirjoittamaan ja puolessa tunnissa oli kappale valmis. Siitä tuli niin hyvä! En malta odottaa, että pääsen soittamaan sitä kadulle!
01.06. Moi kesäkuu! Niin hyvä fiilis, ravintoloita, kahviloita ja terasseja avataan tänään ja viiteen päivään ei ole todettu yhtäkään uutta koronatartuntaa Pirkanmaalla. Kävin puolilta päivin kotirannassa soittamassa uuden biisin. Lähellä istui vanha pariskunta ja kappaleen loputtua he taputtivat, huusivat ”kiitos!” ja jatkoivat matkaansa.
02.06. Rauhallinen tiistai keskustassa, soitin pelkästään omia biisejä ja ihmiset hymyilivät ja kuuntelivat innoissaan. Soitin Laukontorilla jäätelokioskin ja myyntikojujen kupeessa ja Keskustorilla teatterin kulmalla.
04.06. Tultiin Sahalaan grillaamaan, Leevi, Roosa ja minä. Vanhemmathan käytännössä asuvat nykyään täällä. Oon hirmu väsynyt, kun nukun aina liian vähän. Ja ollut välillä aika yksinäinen olo. Käytiin mönkijäajelulla Leevin ja Roosan kanssa, mutta nyt taitaa tulla sade.
Tulin tähän kuukuna-keinuun oleilemaan, tämä on puron äärellä pikku kukkulalla. Tässä on sadesuoja ja hyttysverkko. Luonnossa on niin hyvä olla. Nyt alkoi sataa. Olen tällaisessa pienessä pesässä keskellä luontoa, metsä tuoksuu niin ihanalta kun sataa. Väsy, mutta hyvä olla.
06.06. Oon niin vapautunut. Saan olla taas oma itseni. Saan hengittää. Mulla on tilaa olla mä. Nytkin oon Turussa, eikä sitä tiedä mitä kaikkea lähitulevaisuudessa keksii. Eikä tarvitsekkaan tietää!
17.06. Piti mennä vain terassille viinille, mutta niin vain sitä oltiinkin seuraavaksi puistossa retkituolien ja viinitonkan kanssa. Istuttiin Mältinrannassa ilta-auringossa, käytiin uimassa upeiden tehdasrakennusten ympäröimänä ja ihailtiin auringonlaskua. Laulettiin niin lujaa kuin ikinä voi jossain ihmeellisessä tanssistudion diskopallohuoneessa ja katseltiin Tamperetta katolta viinilasit kädessä tanssien. Lukittiin itsemme vahingossa ulos ja kiipeilin ties mitä tikkaita, muttei päästy sisään ja tavarat jäi yöksi sinne.
19.06. Juhannusaatto. Vietettiin päivä Virpisaaressa ja suppailtiin, uitiin, veneiltiin. Saaressa oltiin pienessä niemenkärjessä kalliolla, joka oli täynnä keltaisia kukkasia. Uimassa käytiin vedenpinnan tuntumassa olevalta kalliolta hypäten, tai sujuvammin jos osasi kiipeillä.
Iltaa vietettiin vanhempien maaseutukodin naapureilla. Kun väsyin sosiaalisuuteen, otin Liisa-kesäjuoman ja viinilasin ja käppäilin puron ylitse pellolle. Istuin keskellä peltoa ja katselin maisemia. Keräsin kukkasia ja tein seppeleen.
20.06. Tuntuu, että ideoita ja luovuutta pulppuaa koko ajan. Teen niin innoissani kaikkea, että pitää rauhoittua välissä, etten pala loppuun silkasta innostuksesta. Teen aina niin paljon kaikkea kivaa ja haluan käydä siellä, täällä ja tuolla, nähdä ihmisiä, piirtää, maalata, suunnitella kuoseja, soittaa kitaraa, säveltää, katusoitella, kirjoittaa, valokuvata, väsätä taidevideoita, ties mitä kaikkea tämä pää keksii. Ja teenkin näitä kaikkia, mutta välillä väsyn.
21.06. Tämän päivän agenda oli olla tekemättä mitään. Ja ai että, oon niin ylpeä itsestäni. Tuntui eilen, etten kykene rauhoittumaan. Rauhoittuminen tuntui kaukaiselta ja mahdottomalta. Mutta onnistuin. En poistunut ulos, katsoin Netflixiä, soitin kitaraa, piirtelin vähän ja olin puhelimella. Olin oikein tahallisesti laiska, olin sen tarpeessa. Ja se auttoi. Vuorokaudessa aivan eri olo. Niin tärkeää tiedostaa omat voimavarat ja kuunnella omaa oloa.
23.06. Kävin sisällä katsomassa kelloa, se on 07:20. Heräsin linnun meteliin ja yritin pitkään nukahtaa, mutta lintu sen kun jatkoi vain. Tietenkin se hiljeni juuri silloin, kun nousin teltasta ja luovutin. Nyt ympärillä laulaa lukuisat linnut kauniisti ja luonto heräilee. Hain aamukahvin, se lämmittää. Kello on varmaan puoli kymmenen nyt.
24.06. Tulin takaisin kaupunkiin ja kävin illalla uimassa, myöhemmin yöuinnillakin. Kaikki oli vaaleanpunaista, järvenpinta tyyni ja vesi lämmintä. Ihailin maisemia ja oleilin vedessä. Paluumatkalla keräsin kukkakimpun.
25.06. Kello on yksi päivällä. Ahdistaa oma aikaansaamattomuus. Otan nyt kahvia, katson sitten, mitä teen.
27.06. Jopas on tullut riehuttua, oli Jennin ja Emman kanssa niin hauskaa! 30 asteen helteessä kävelty heittämällä yli 20 kilometriä. Esittelin Tamperetta, ja nuo olivat ihmeissään siitä, millainen paikka tämä on.
Käytiin todellinen kierros: Finlayson, Mältinranta, Tampellan kävelyreitti, Näsinpuisto. Pispalassa Kannaksenkadun kautta harjulle ja Pyykkipuistoon. Pispalan portaiden kautta Pispankadulle, kurkattiin Pispankatu 25:n kotini, tuli hassu nostalgia. Se oli mun ensimmäinen oma koti silloin 17-vuotiaana. A-kiltaan uimaan, Tahmelan lähteelle, rantaa pitkin Hyhkyn kallioille. Palattiin vielä pyörimään Mältinrantaan ja Finlaysonille. Uitiin varmaankin jokaisella vastaantulevalla rannalla.
30.06. En nuku yhtään tarpeeksi, kauhea väsy. On ollut viileä sadepäivä. Lueskelin tätä päiväkirjaa alkupuolelta tänään, nyt kun ollaan puolivälissä tätä vuotta. Huomaan, että alkuvuodesta on paljon vähemmän tekstiä. Ei ollut voimia kirjoittaa asioita silloin. Takerruin niihin pieniin hyviin hetkiin mitä oli, ja sivuutin kaikki turhautumiset ja pahat olot.
Olen ihmeissäni siitä, miten olen näin järjissäni vielä. Joku mun optimismissa ja varmaan jossain sisäisessä auringossa sai mut selviytymään. Onnistuin jopa keräämään noilta ajoilta ihania muistoja.
Nyt olen vapaa ja mulla on oma koti. Ja saan sisustaa niin kuin haluan! Saan laittaa omaa taidetta kaikkialle ja mulla on värikkäitä kirppislöytöhuonekaluja, ruusutarroilla koristeltu mankka soittamassa cd-levyjä ja voin juoda kahvia ties minkä värisistä Marimekon mukeista. Mulla on nyt kaikki tämä ja olen siitä niin onnellinen. Rovaniemellä on muutenkin ihana asua. On kaupunki, kulttuuria ja ihmisiä, mutta samalla joki, metsät, laavut ja vaarat aivan vieressä.
Mutta mulla on hirveä ikävä yliopistoelämää. Toivottavasti maailma ei mene uudelleen sulkuun. On ikävä yliopistoa, taukohuonetta, ihmisiä, koulumatkaa, opiskelijatapahtumia. Syksylle on lupailtu tapahtumia, mutta kaikki voi vielä peruuntua uuden aallon myötä. Kaikesta selvitään, mutta kyllä mä rakastan yliopistoa ja kaipaan sinne.
Tämä korona-aika on pelottavaa. Koko ajan eletään epätietoisuudessa, eikä voi suunnitella mitään. Haluan vain takaisin normaaliin. En jaksa, jos kaikki sulkeutuu taas. Tuntuu typerältä, kuinka olin niin innoissani yliopistosta ja elämästäni Rovaniemellä, ja sitten se kaikki vietiin pois. Nyt olisin vapaa elämään, mutta maailmantilanne ei anna mun olla vapaa. En tiedä, kaipaan vaan sitä kaikkea.